Terkkuja ''talvisesta'' Meksikosta!

Hola amigos!
''Kiirettä'' on pidelly. En mä sillee oo erityisen kiireinen ollu, enemmänki ehkä laiska tän blogin kirjottamisen suhteen. Mulle kuuluu hyvää, menee ihan hyvin. Yritän pitää itteni kiireisenä, ettei oo liikaa aikaa miettiä kotia, perhettä ja kavereita. Mulla on toisinaan niin kova ikävä. Juttelin yks päivä iskän kanssa skypessä, ja se just sano et ehkä nyt on se vaikein aika, ku on jo normaali arki koittanu eikä mitään erikoista tapahdu joka päivä. Alkuhuuma ja jännitys on ohi ja mun elämä alkaa normalisoitumaa täällä.
Olin taas tossa vähän kipeä viikko sitte ja jouduin käymään lääkärissä. Yllätys yllätys sain taas viikon antibioottikuurin, mikä on nyt onneks ohi. Alan olee jo aika kypsä syömään antibiootteja eikä varmaa koht mikää enää tehoa muhun :D ja sit otin sellasen ''matokuurin'', mikä tappaa loiset suolistosta ja mahasta ja ostin vitamiineja. Toivotaan että niillä pysyn terveenä ja sit tietty täytyy välttää kaikkii epäilyttävii ruokapaikkoja, kuten katuruokaa.
Oon tottunu jo aamuruuhkiin, täyteen tungettuihin metroihin ja ihmispaljouteen. Voin kertoa että Suomessa ei tosiaan ole ruuhkia. Mulle ei oo ees ikinä Suomessa käyny niin, että oon joutuna passaa metron tai bussin, koska se on niin täynnä ihmisiä, että siellä ei yksinkertaisesti oo tilaa. Täällä mä joskus joudun passaa jopa 5 metroa tai bussia ihmismäärän takia. Siks kannattaa aamusin varata sopivasti aikaa, että oikeasti oot töissä klo 8. Tai missä sit ikinä pitääki olla.
Täällä alkaa olemaan pikkuhiljaa sadekausi ohi, luojan kiitos. Mulle kerrottiin että seuraava sade saatetaan nähdä vasta toukokuussa. En kyl pistä vastaa yhtää, täällä ne sateet ei ollu mitään ihan pikkukuuroja, vaan kunnon rankkasateita. Ja talvi alkaa tulla myös tännekin. Päivisin on about 20 astetta, ja jengi kulkee tääl uggeissa ja toppatakeissa mikä vähän huvittaa mua. Mä pärjään ihan hyvin edellee t-paidassa tai toisinaan mäkin joudun turvautumaan pitkähihaiseen paitaan. Etenki yöt ja aamut on vilposia, sillon saattaa olla vaa 10 astetta. Yks päivä ku lähin töihin oli vaa 6 astetta. Ja mä olin ihan jäässä. Mietin että mitenhän mä tuun enää pärjäämää Suomen paukkupakkasilla.
Nyt mun täytyy taas jatkaa matkaa, lopuksi laittelen muutaman kuvan, ihan sattumanvaraisista paikoista. Adiós, besos!!! <3 (pusuja)

Chapultepec, oltiin siellä muutama viikko sitten kun venattiin viisumin saamista. Nii kai mä aiemmin jo kerroin että sain mun viisumin? Vihdoin ja viimein, 2 kk sitäkin piti ootella. Chapultepec on siis tosi iso puisto josta löytyy myös museoita. Jos koko paikan haluis kiertää, siihen ei riitä yks päivä. Suosittelen, oli tosi jees paikka. Sain sieltä itelleni myös orava-kavereita, koska mulla oli vähän ruokaa mukana.

Reforma on muutaman bussipysäkin päästä mun kodista. En hirveästi hengaile sielläpäin, mutta joskus tulee käytyä. Suomen suurlähetystö on myös jossain näillä nurkilla. 

Mun työpaikalla asuva ankka, Lucas. Lucas on aika äkänen tapaus, se saattaa nokkasta jos menee liian lähelle. Tällä kertaa mä vältyin sen nokalta..pakko myöntää et mä vähän pelkään sitä ja pari kertaa oon joutunu jopa juoksemaa sitä karkuu :'D

Tässä kuva mun työpaikan takapihalta. Täällä me pestään tyttöjen vaatteita ja kuivatetaan. Osa vaatteista pestään käsin ja osa pyykkikoneella, mut systeemi ei oo ihan sama ku Suomessa. Sun täytyy eka täyttää se kone vesiletkulla, mikä kestää ikuisuuden. Sit oottaa et se pyörii, ja tyhjentää kone. Linkousta täällä ei taideta tuntea, joten pyykkien kuivatus vie kauemmin aikaa..

Tässä kuva mun työpaikalta, ruokasali

Tässä me tehdään tyttöjen ja Dianan kanssa läksyjä

Ja mä töissä, iloisena ja pirteänä ;)

Sunnuntai fiiliksiä

Viikonloppu taas takana ja huomenna mua odottaa karu arki taas. Viikonloppu meni ihan kivasti, lauantaina mä olin Noran kanssa kaupungilla, käytiin kahvilla ja pääpostikonttorissa lähettämässä postikortteja. Mä laitoin postia menemään mummolle Imatralle, mummolle ja vaarille Lahteen, vanhemmille Kotkaan, ja tottakai mun pikkuystävälle Jennalle ja sattaria unohtamatta. Oisin tietty halunnu lähettää kortteja vaikka kelle, mut eihän mul ollu enempää osotteita. Toivotaan että nää kortit löytää perille ni voin sit ens kerralla lähettää niille, kelle jäi nyt lähettämättä.
Illalla olin mun meksikolaisen kaverin luona, niillä on bändi ja ne soitti siellä ja vähän juotiin olutta ja hengailtii. Oli ihan kivaa, baariin me ei menty mut se ei mua haitannu yhtää. Täälläku muutenki saa kaikki päivät olla ihmispaljouden keskellä, täyteen tungetuissa metroissa ja metrobusseissa, ni mua ei enää hirveesti sit viikonloppuna nappaa tunkee itteeni vielä täpötäyteen kapakkaan. Kerkeehän sitä baareissa juosta, onhan tässä vielä 10 kk aikaa.
Sunnuntaina mä olin Tepitossa. Tepito on alue Mexico Cityssä, ja mulle on kerrottu et se on tosi vaarallinen paikka ja et sinne ei kannata mennä (ainakaa meikäläisen, koska oon blondi ja ne ryöstäis mut heti). Mut mä en tietenkää ottanu edes laukkua mukaan, pikkusen rahaa taskuu jos haluun jotain ostaa, puhelimet ja kaikki jätin kotiin. Olin siellä sen mun meksikolaisen kaverin kanssa, ni ei mulla mitään ongelmia siellä ollu. Siellä oli tosi paljo kaikkii kojuja, missä myytii vähä kaikennäköstä tavaraa vaatteista ja asusteista elektroniikkaa. Suurin osa niistä on varastettuja ja siks niitä myydään niin halvalla. En mä mitään ostanu, vaikka sielt olis halvalla saanu vaikka mitä. Tulipahan nähtyy niin paljon puhuttu Tepito.
Se mun romanialainen kämppis kerto, että ku meet Tepitoon, ni pukeudu nuhjusesti. Ei kannata laittaa mitään kovin kalliinnäköisiä vaatteita tai hienoja kenkiä, koska ne saattaa jopa pöllii sun kengät. Onneks mun kengät säästy tällä reissulla, tosin ne ei nyt mitkää niin hienot oo et kukaa niitä pöllis :D ja ehkä se on vähä pelotteluu, ei siellä mitään vaarallista sunnuntai päivällä ole, mut en sit tiiä jos menis yöllä sinne kuljeskelee, et mitä sit tapahtuis. Enkä aio kokeilla, heheh :-)
Viikot alkaa rullaamaa tosi nopeesti, kokoajan saan huomata et oho, nyt onki jo perjantai ja taas viikonloppu. Se on ihan kiva, et aika kuluu nopeesti. Viimeaikoina oon ikävöiny kotia, Espoota ja kavereita tosi paljon ja välillä mulla on ollu tosi vaikeita hetkiä. Ehkä nyt on meneillää se vaikein aika, ku on jo selkee arki, eikä joka päivä tapahdu jotain uutta ni se saa sit miettii enemmän Suomea ja mitä sinne kuuluu. Yritän pitää itteni kiireisenä ja mielen positiivisena ni sillä pärjään jo pitkälle.
Perjantaina mä näin mun siskon tytön ensimmäistä kertaa skypen välityksellä. Se on niin kaunis ja mä niin kovasti olisin halunnu ottaa sen sylii ja päästä hoitamaan sitä pikkusta. Harmittaa ku en pääse ees ristiäisii mut mä sit otan kaiken tän menetetyn ajan sen kanssa takasin, ku palaan Suomeen. Vähä oon jo alkanu suunnittelee ens kesää, koska aion palata Suomeen ja mitä me pikku prinsessan kanssa puuhaillaan :)
Nii ja tosiaan, vatsatauti on jo selätetty, ei oo enää maha ollu muutamaan päivään yhtää kipee. Onneks, en tiiä mitää inhottavampaa. Täytyy vaan toivoa että se oli nyt siinä, eikä tuu mitää kierteitä että kerran kuukaudessa sairastan rajun vatsataudin. Silmätulehuksenki onnistuin viime viikolla saamaan itselleni, mut se onneks hoitu silmätipoilla ihan muutamassa päivässä. Mitäs muuta... Tällä hetkellä oon elämäni kunnossa, mitä nyt vähän väsy viikonlopun jäljiltä mut seki korjaantuu ku kohta meen peiton alle. Hyvää yötä, terveisiä kaikille. Mä jatkan taas kirjottamista, ku ilmaantuu jotain kerrottavaa. ;-)

Ensimmäinen sairaalakokemus Mexicossa

Huhhuh mikä päivä, mä olin ihan varma että tänään kuolema koittaa koska olo oli niin järkyttävän paha. Eilen mulla oli vähän kuumeinen olo, paleli ja väsytti mut ei mitää sen suurempaa.
Tänä aamuna ku heräsin, mulla oli ihan järkyttävä olo, ihan ku ois ollu todella paha krapula, suussa maistu paska, oksetti ja mahassa myllersi. Mut mä ajattelin et ehkä tää on jotain ohimenevää ja lähdin töihin. Jaksoin olla siellä about 3.5 tuntia, kunnes mun olo oli niin huono ja muutamaa kertaa olin käyny jo oksetamassa plus maha sekasin, että mun piti sanoo et mä lähen himaa.
Ja kun mä pääsin himaa, mä en muuta enää tehny ku oksentanu. Ainoo millon oli ehkä pikkusen parempi olla, oli ku mä makasin täysin paikallani, liikkumatta. Sit mulle sanottii et lähetään sairaalaan, koska mä en pystyny edes syömään mun lääkkeitä koska kaikki tuli ulos.
Sairaalassa mä sain lääkkeitä suonensisäisesti ja nestettä. Pari-kolme tuntia, ja mä olin jo paljo paremmassa kunnossa. Ne otti multa siellä verikokeita ja mahasta röntgenkuvat, mut ei ollu mitään muuta ku joku vatsatulehdus TAAS mutta tää oli paljo pahempi ku se edellinen kerta. Ja siellä sairaalassa ihmiset oli tosi ystävällisiä ja puhu jonkun verran myös englantii. Tietysti vaikeuksia meksikolaisille tuottaa aina mun nimen kirjottaminen oikein, ne aina kirjottaa sen väärin ja useimmiten mä oon Lisa Lentonen tai jotain vastaavaa...
Mä sain sit illalla lähteä kotiin, onneksi. Mä en ois tykänny yhtään jäädä sinne yöks ja muutenki aloin sit voimaan paremmin, kiitos lääkkeiden. Sairaala oli muutenki tosi siisti, henkilökunta vaikutti osaavalta ja mä oikeesti sain nopeeta palveluu siellä. Suomessa yleensä tollases tilantees joudut venaamaa ainaki tunnin pari, mut mä en ehtiny ees istuu ku mut otettii jo sisää. Että sen suhteen, ei ole valittamista. Toivotaa et huomenna on jo suht normaali olo, ettei mee viikonloppu ihan reisille :)

Viikko vierähti, taas

Ei oo vieläkää kuulunu viisumista mitään uutta. Tosiaa viime kerralla ne otti sormenjäljet ni mä nyt oletan että mä tosiaa saan sen viisumin mut kyl sitä silti joutuu vähä pelossa edellee elelee.
Ois taas viikonloppu ohi ja huomenna karu paluu arkee ja töihin. Mulla oli kiva viikonloppu. Perjantaina mä, Anca ja saksalaistytöt lähdettii täällä asuvien tyttöjen kanssa yökerhoon, tytöt meni tanssimaan ja me otettii muutamat oluet. Mulla oli ihan kivaa, mut jotenki tää meksikolainen baarikulttuuri ei muhun nappaa niin paljo. Ehkä se johtuu siitä, että mä en niin paljoo tykkää niitten musiikista. Tai ku ei tuu niit hyvii suomalaisii bilebiisei mitkä nostattaa mun fiiliksen aina kattoo. Ja sit mä aina oon täällä jotenki ihan supervarovainen, vaikka ei täällä kelleen mitään oo sattunu ni en sit pysty ehkä rentoutuu niin paljo. Ja toki mun parhaat bileystävät on Suomessa, ilman niitä on välillä tylsä olla baarissa. Kyllä te tiedätte, ne henkilöt, ketä tässä tarkotan ;)
Ja koska me siis otettiin talon tyttöjä mukaan, saatii tottakai lupa olla myöhempää ulkona (aiemmin kerroin että meillä on jokapäivä, myös viikonloppuina, kotiintuloaika klo 23.), ja tultiiki sit kotii klo 04.30. Ainii, mä harjottelin myös tanssimaa salsaa baarissa. Ei se oo niin vaikeeta ku milt se näyttää, mut kyl täs on viel harjottelemista. Yks meksikolainen tyttö, joka asuu samassa paikassa ku mä, lupas opettaa mua tanssii salsaa, se on siinä tosi hyvä. Ja vuoden päästä mäki oon sit tosi hyvä siinä :-D
Lauantaina mä heräsin jo klo 9 siihen ku pienimmät tytöt piti niin kovaa mekkalaa että en pystyny kunnol nukkuu, olin niin väsyny, mun päätä särki, ja sit ne vaa kilju ja itki seinän takana. Oli aika lähellä, ettei multa tippunu hiukset päästä. Päivän mä sit lepäilen, katoin leffoja, söin ja nukuin. Iltapäivällä me mentii Dianan kanssa syömää. Diana löys muutama viikko sit sellasen ihan älyttömän hyvä salaattiravintolan, jossa hinta-laatusuhde tosiaan on kohallaa. Sellanen ihan älytön salaatti, josta jaksoin syödä ehkä puolet, makso about 70 pesoo eli euroissa n. 4,10 euroa. Ei paha :-D
Mulla oli sit lauantai-iltana tarkotus lähtee viel baarii ja jäädä yöks yhen mun meksikolaisen kaverin luokse. Ja mä meninki sinne, ne oli harjottelemassa siellä sen mun kaverin bändin kanssa. Otin muutaman lasillisen kaljaa mut edellisen yön vähäiset ja katkonaiset unet koitu mun kohtaloks ja sanoin että mä jään sinne nukkumaa jos muut lähtee baariin, musta ei oo nyt seuraa. Mut ei siinä sit se mun kaveri jäi mun kanssa hengailee, seki oli aika väsyny ku oli pitkät treenit jo takana, joten oli sit kiva käydä vaan suht ajoissa nukkumaan ja tänään me herättii paljo virkeempinä.
Pikkuhiljaa mä alan tosiaa saamaa täällä uusia kavereita ja tuntuu että päivät alkaa olee paljon kiireisimpiä. Alkuu tuli oltua aika paljon myös kotona, ku ei tuntenu niin paljoo ihmisiä tai paikkoja, mut nykyää mä oon kotona aika vähän. Se on ihan kiva, että pysyy kiireisenä. Aika menee nopeesti eikä muista koti-ikävää hahah. Nyt mulla ei oo enää aikaa ees niin paljo olla himassa pänttäämässä espanjaa, enkä mä enää otakkaa siit niin suuria paineita. Mä oon huomannu että ymmärrän sitä jo sen verran, että nyt sitä alkaa vaan päivä päivältä ymmärtää enemmän. Ja ehkä se siitä lähtee sujumaan, ku ei ota liikaa paineita. Tottakai mä siis yritän sitä itsenäisesti myös kotona opiskella, mut tos ku on koko päivä tullu oltuu eka duunissa ni ei sitä aina jaksa.
Nyt on mun aika kuitenki painua nukkumaan, koska huomenna kello soi taas klo 7.00. Elämä on ihanaa! :-D

Hello!

Long time no see! No ei kai viime kerrasta niin pitkä aika ole. Mä olin viime viikon aika kiireinen. Tai jotenki tuntuu et kokoajan on kauheesti tekemistä ja vuorokaudessa ei riitä tunnit ku mä tykkään myös nukkua pitkät yöunet.
Töissä on ollu nyt viime päivinä aika rankkaa, tytöt on ollu tosi raskaita ja huonotuulisia...toisaalta mä en oikee niiden tappeluihin osaa puuttua ku en osaa niin hyvin puhua espanjaa, mut sit sillon tulee sellanen tosi turha fiilis kun ei osaa tehdä mitään muuta ku hakee jonkuu työntekijän paikalle. Tänääki olin viemässä neljää tyttöä kouluun, ku yks päätti karata. En aluks oikee tienny mitä mä teen, että lähenkö sen yhen perää ku mul oli ne kolme muuta siinä mun kanssa. Mä sit käskin niiden hakea työntekijän ku oltiin vielä aika lähellä kotia, ja mä lähdin sit seuraamaan sitä karkulaista.. Onneksi ne työntekijät tuli sieltä tosi nopeasti ja meni hakemaa sitä karkulaista, kun se ei onneksi kauas ehtiny ja mä vein sit ne kolme muuta kouluun. Pfff sanonpahan vaan että kyl se vähän nakersi, ja varsinki ku toi Meksikon liikenne on mitä on. Saa kiittää onneaan että selvis ehjin nahoin eikä jääny auton alle, täällä ku autot ei hirveesti jalankulkijoita kunnioita.
Mut siis tosiaan, nää tytöt, joiden kanssa vietän suurimman osan ajastani täällä, ei tosiaan oo ihan helpoimmasta päästä. Niillä on erityistarpeita. Yhtenä päivänä ne on tosi ihania, ottaa apua vastaan ja uskoo mitä niille sanoo, mutta sit taas toisena päivänä kaikki on päin h*lvettiä, mikään ei kelpaa ja ne vaan riehuu. Ja kun mulla ei oo minkäänlaista koulutusta tähän hommaan ni toisinaan oon aika turhautunu ja toimeton, mutta ne työntekijät sanoki meille että jos tulee jotain pahempia tilanteita, ni meidän tehtävä on ainoastaan hakee ne paikalle. Mikä on musta kyl ihan hyvä diili :D
Me nähtiin tänää Noran kanssa, lähdin töistä vähä aikasemmin että ehdittiin hengailla kauemmin ja Nora piti mulle espanjan tunnin. Onneks sain kerättyä vähä energiaa ni ei menny ihan hukkaa sekää. Me yritetään aina kerran viikossa Noran kanssa tavata ja se opettaa mulle espanjaa. Ihan parasta!
Kuulin että Suomessa on ollu jo pakkasöitä, hyii. Iskä kerto. Suomen kurjia kelejä ja kylmyyttä ei oo ikävä. Täällä on ollu aika kivan lämmintä ja sadekausi alkaa olee pikkuhiljaa taputeltu. Tänään oli 30 astetta lämmintä. Kelpaa dallailla pitkin Mexico Cityn katuja ;) Ainoo vaan, että yleensä metroissa ja metrobusseissa ilmastoinnit on rikki, joten voin kertoa että siel on kuuma, ahdasta, tuntuu et ilma loppuu ja hiki haisee... Mä tajusin että mä oon ollu täällä jo kohta 2 kk. Aika menee niin nopeesti..Kohta mä huomaanki että oon täällä jo viimistä iltaa ja palaan takasin kotiin. Mulla on edelleen aika suuri luotto Jennaan, joka lupas järkkää mulle ihan hullut homecoming -bileet. Hahaha haaveilen niistä jo nyt, ja mun pupupuvusta ;)

mi vida preciosa

Mä kävin tänään maahanmuuttovirastossa. Se oliki jo kolmas kerta, mut nyt must tuntuu et mun tarvii käydä siellä enää vaa kerran. Tänään ne nimittäin otti multa sormenjäljet ja valokuvat, joten oon aika varma et nyt on kaikki ok. Vihdoinki, mä en jaksa enää noita viisumiasioita vääntää, on se vaan sen verran haasteellista näköjään täälläpäin maailmaa...
Tänää mulla tuli ekaa kertaa sellanen fiilis, että mä oikeestaa viihdyn täällä aika hyvin. Alan asettumaan, tuntemaan paikkoja, maan tapoja, kieltä ja duunit luistaa jo oikeestaan aika hyvin. Ja sit ku mä huomaan että ne tytöt alkaa luottamaan muhun enemmän, ne tulee halaamaan mua, juttelee enemmän, pyytää apua kun sitä tarvitsee. Tänää mul tuli tosi hyvä mieli, kun mä olin hakemassa yhtä tyttöä koulusta, niin sit se otti mua kädestä kiinni ja alko innoissaa kertoo miten sen koulupäivä oli sujunu. Se oli niin innoissaan siitä koulunkäynnistä (se alotti siis koulun vasta muutama pvä sitten) ja se jotenki sit lämmitti mun sydäntä ku se oli niin onnellinen. Ei Suomessa hirveesti olla iloisia ja onnellisia siitä että saa mennä kouluun, siellä joudutaan sinne, hahhah.
Mitäs muuta... Tääl ei oo nyt oikee mitää ihmeellistä, sen suurempaa tapahtunu. Töissä oon ahkerasti käyny ja viikonloput huilailen. Tietysti kova koti-ikävä on edelleen, mut mä uskon että se alkaa siitä helpottamaa. Ja jotenki tuntuu et aika menee niin nopeesti, että kohta mä huomaanki olevani jo takas kylmässä Suomessa. Täällä vielä päivät on ollu tosi lämpimiä, oikeestaa tosi kuumiaki, tänääki oli about 25 astetta lämmintä. Mä tykkään, mut paikalliset on kyl kertonu, että sit joskus joulu-tammikuussa täälläki saattaa mennä nollille. Ku mä ihmettelin et miks vaatekaupoissa myydään toppatakkeja, hullua.
Yks juttu, mihin täällä on mun mielestä vähän vaikea tottua, on tää laskun maksamisjuttu. Ku täällä jos sä oot (siis nainen) miehen kanssa treffeillä, ni mies maksaa aina laskun. Ja jos sä tarjoudut maksamaan laskun, tai puolet siitä, joku saattaa ottaa sen jopa loukkauksena. Mulla vaan tulee aina kauheen pummi olo :D en sit tiedä, miten homopariskunnat tekee, älkää kysykö koska en oo perehtyny asiaa. Täytyy kysellä joltakin, joka tietää.
Mul olis Annille ja Jennalle, mun pikku siideripissiksille pari biisiä joita voitte kuunnella. Mul on kauhee ikävä teitä! I LOVE YOU! <3

Lot of happenings

Viisumi-ilmoitus! Mulle tuli maili, että nyt mun pitäis olla ihan ok. Tiistaina meen käymää siellä virastossa (toivottavasti viimeisen kerran) viemässä mun valokuvat. Sen jälkee mun pitäis saada meksikolaiset henkkarit, uuu!
Kiva viikonloppu takana päin. Perjantaina mä vaan olin ihan rauhassa kotona, koska lauantaina mä lähdin Noran ja sen host-brotherin Beton, Beton vaimon Christinan, Beton kaverin Benjaminin ja Beton tyttären kanssa pienelle retkelle. Ensiksi me siis mentiin Xochimilcoon (kuuluu edelleen Mexico Cityyn, vaikka matkaa sinne oliki ihan kiitettävästi, mut tää kaupunki onki ihan jäätävän kokonen) Benjaminin luokse. Sieltä me sitten jatkettiin matkaa kaupungin ulkopuolelle, ensiks me käytiin kyllä pitsalla. Oli aivan sairaan hyvää pitsaa, en oo ikinä varmasti Suomessa syöny niin hyvää pitsaa, namnam! Mun lemppari oli se missä oli tonnikalaa ja kurkkuu, kelatkaa, kurkkuu. Se maistu siin pitsas ihan älyttömän hyvälle.. et sit jatkos ku mä teen Suomessa pitsaa, mä laitan aina siihen kurkkua!
Pitsojen jälkee me lähdettiin matkaan. Ja kiitos ruuhkan, about 50 kilometrin ajomatkaan meni about 4 tuntia... Mexicon liikenne on parasta mitä tässä maailmassa tiedän, hohoh.. Paluumatkan kesti sentään ehkä n. 3 tuntia :D Eli me siis oltiin menossa sellaseen tapahtumaan, missä lähetettiin pieniä kuumailmapalloja taivaalle, ne oli kyl tosi upeennäkösiä. Mulla ei vaan niistä ole kuvia, koska oli niin pimeetä ja mun kamera ei ollu niin hyvä. Pelkkiä pimeitä kuvia kaikki mitä yritin ottaa. Plus se tapahtuma oli enemmän sitte siellä vuorella päin, joten sieltä näky myös koko Mexico City. Siinä mä vasta hiffasin sen kuinka iso paikka toi tosissaa on. Ja oli tosi upeennäkönen, ku oli ihan pimeetä ja koko kaupunki loisti siellä alhaalla :)
Takasinpäin tullessa lähdettiin ajamaan eri reittiä, koska se reitti, mitä pitkin me tultiin, oli aivan tukossa. Oltais varmaa vieläki kotimatkalla jos oltais siihen suuntaa lähetty. Mut sillä matkalla oli sit sattunu onnettomuus, joku about mun ikänen poika oli ajanu skootterilla kolarin. Mitään muuta autoa tms ei sillä tiellä näkyny, joten tein oman johtopäätöksen, että se auto oli vaan jatkanu matkaa ja jättäny sen pojan makaamaan maahan. Siinä oli 3 jotain muuta nuorta poikaa ohjaamassa liikennettä, ja me sit pysähdyttiin tsekkaamaan tilanne, koska Christina oli jonkulainen hoitaja tms. Ja se kerto että sitten, että se poika oli jo kuollu, ja ne vaan ootti siinä enää poliisia ja kai jotain noutamaan se poika pois siitä. Oli se vaan aika järkyttävää, että ihmiset vaan ajo ohi välittämättä ollenkaa, onko sillä pojalla kaikki ok ja voiko sitä jotenki auttaa. Valitettavasti mitään ei ollu enää tehtävissä.
Kyllä se pisti vähän miettimää, että eihän sitä koskaan voi tietää, mitä tapahtuu. Ollaan vaan nyt iloisia, että ollaan kaikki kunnossa, terveitä ja elossa.
Varsinkin, koska mulla on ilouutisia, sillä 19.9.2014, klo 15.36 (Suomen aikaan), musta tuli täti! Ihanan pikkutytön maailman onnellisin ja ylpein täti. Ja tietenki mä oon tosi ylpee mun isosiskosta ja toivon sille ja vauvalle kaikkea hyvää! Me nähdään sit ens kesänä ja mun pitää antaa vauvalle rakkautta 11 kuukauden edestä! Mä oon niin onnellinen <3
Tänään, me oltiin Xochimilcossa sijaitsevassa turistimestassa, mä en oikee tiiä mikä sen muukaan nimi on. Siellä siis vuokrataan vene ja ajellaan siellä pitkin jokea. Väkee siellä tietenki oli paljon, mutta se ei mua haitannu. Muutama kalja otettiin mukaan ja rentouduttiin, nautittiin ihanasta sunnuntaipäivästä. Veneajelusta mulla on kuvia (paljon), lisään tähän muutaman, koska mun netti on niin ärsyttävän hidas tällä hetkellä, etten jaksa ladata todellakaan kaikkia. Mutta että näette, missä mä oon ollu :)

Siellä ajeli myös tosi paljon veneitä, jossa esimerkiksi oli soittajia. Tässä just yks vene tuli meille soittamaan ja laulamaan meksikolaista musiikkia. Ei ihan uppoo muhun, mutta onhan sitä ihan kiva kuunnella jonkuu aikaa. 

Tässä taas toi jäbä myi kaikennäköstä muistotavaraa Xochimilcosta, esimerkiksi noista veneistä oli tehty pienoismalleja. Mullaki on nyt yksi, missä lukee mun nimi. Beto halus ihan välttämättä ostaa mulle ja Noralle muistoksi :)

Tässä on ruokapaatti. Mä en kyllä noihin uskalla enää sortua, tai kadulla myytäviin ruokiin. Sen verran pelkään mahani puolesta, yks vastatauti riittää mulle...

Kaikilla veneillä oli aina joku nimi, yleensä ne oli naisten nimiä. Tämä on siis Viva Lupita, Lupita on täällä tosi yleinen naisen nimi. Meidän paatti oli nimeltään Carmelita. 

Lisää soittajia. Mä en muista mitä nää musagenret oli nimeltään, mutta tää yhtye soitti musiikkia, joka on kotoisin enemmän pohjois-Meksikosta. Me nimenomaan etsittiin sellanen laiva, jossa ne soittaa pohjois-meksikolaista musiikkia, koska Christina on kotoisin pohjois-Meksikosta.

Nähtiin myös yksi vene, jossa ylhäällä oli Suomen lippu. Pakkohan siitä oli ottaa kuva :)